Nyt on takana 10 päivää kuumetta ja yskää, alkaa pikkuhiljaa olemaan melkoisen v----untunut olo. Maanantain antibioottikuuri ei tuonut oloon mitään helpotusta, joten tänään suuntasin uudelleen lääkäriin. Nyt on kehissä entistä tehokkaammat antibiootit, katsotaan jos ne tehoavat. Sairaslomaa on vielä ensi viikko, eli olen tämän saamarin taudin takia ollut pois töistä enemmän kuin koko kahdentoista edeltävän vuoden aikana yhteensä!

Kuppi oli täynnä ja ylikin tänään myös ihan konkreettisesti, kun yskäkohtaus päätyi jälleen oksentamiseen. Lähes aina olen ne vain tyynesti nielaissut takaisin ettei antibioottien imeytyminen kärsi, mutta tällä kertaa tavaraa tuli niin paljon ja niin vauhdilla, että oli pakko päästää ne ensimmäisenä käteen osuneeseen paikkaan. Se oli sitten vesilasi, mikä valitettavasti lähes täyttyi jo ensimmäisestä satsista, ja kun niitä satseja tuli vielä kaksi perään, niin lasin vetoisuus ei enää riittänyt. Ensimmäistä kertaa jouduin siivoamaan omia oksennuksiani lattialta, yleensä saa luututa vain koirien tekosia. Ruoka ei maistu ja ne mitä on saanut suurella vaivalla syötyä, tulevat ulos oksennuksena. Kivaa!

Koirat ovat olleet aivan uskomattoman kärsivällisiä. Kukaan ei edelleenkään hypi seinille, vaikka niiden päivät ovatkin tosi tylsiä. Maanantaina ja tiistaina ne pääsivät lenkille, kiitos äitini, mutta muut kahdeksan päivää ne ovat joutuneet olemaan täysin jouten. Niillä taitaa olla hermot kunnossa :).

Orm oli oikein hellyyttävä parina päivänä, kun oloni oli pahimmillaan. Se ei normaalisti koskaan tule sänkyyn, vaan nukkuu päikkärit aina sängyn alla. Yöllähän pojilla ei ole asiaa makuuhuoneeseen, mutta päikkäreillä ne pääsevät sinne. Orm tuli noita pahimpina päivinä oikein varovaisesti siihen viereeni makaamaan, nuolaisi kättäni pari kertaa, antoi lohduttavan katseen ja pysyi siinä nukkumassa, vaikka minä kovasti yskinkin. Heti tuli parempi mieli, kun se ihan selkeästi yritti kovasti lohduttaa omalla tavallaan.

Minun piti huomenna mennä katsomaan Lägin koulutusta jota tulee vetämään Jaakko Suoknuuti, mutta se taitaa nyt jäädä väliin. Toisaalta tämä kotona nököttäminen on tavattoman tylsää ja luulisi, että se on sama missä istun kunhan en rasita itseäni. Pitää katsoa mikä on olo huomenna.

Ensi viikonlopun kisat taitaa jäädä väliin. Olisin halunnut Tirin kolmoseen ennen vuoden loppua, että olisin voinut ilmoittaa sen Ahvenanmaalle SM-nollajahtiin, mutta ei taida onnistua. Ahvenanmaanreissu on nyt lunastettu, joten sinne lähdetään joka tapauksessa, pitää vain katsoa mitkä koirat otan mukaan. Ormin treeneihin tuli nyt ainakin paussi tosi ikävään aikaan.

Minä olen viidettä päivää yskässä ja on-off -kuumeessa. Koirien puolesta säälittää tosi kovasti, sillä ne eivät ole koko aikana päässeet kunnon lenkille, sillä minä en yksinkertaisesti pysty kävelemään kuin muutamia metrejä, ennen kuin meinaan kuolla yskäkohtaukseen. Olen kyllä moneen kertaan miettinyt, että onneksi asun omakotitalossa ja voin päästää koirat ulos useita kertoja päivässä vain ulko-oven avaamalla. En ymmärrä miten olisin selvinnyt esim. edellisessä asuinpaikassani, kerrostalon kolmannessa kerroksessa (ilman hissiä), neljän koiran kanssa... Koirista huomaa, että niillä on oikeasti tosi tylsää. Orm on onneksi viihtynyt ulkona omiaan touhuten useita tunteja päivässä, vaikka siellä onkin kylmä ja lumista.

Perjantai-iltana kun kävimme nukkumaan, minä vain yskin. Lopulta Bim nousi viereeni istumaan ja valon päälle laitettuani huomasin sen katsovan minua ilmeellä: "Nyt akka lähdet siitä yskäsi kanssa häiritsemästä yöunia". Bimin epäonneksi se joutui sitten itse olohuoneen puolelle poikien kanssa. Eipä ole ennen koira valittanut siitä, että minä häiritsen yöunia, yleensä homma menee päinvastoin.

Kämppä on kuin räjähdyksen jäljiltä, sillä minulla ei yksinkertaisesti voimat riitä mihinkään. Tiskit odottavat tiskaamista, WC:n laavuaarin putkistosta olisi pitänyt taas poistaa tuppo hiuksia, sillä se ei vedä kunnolla, kompostiroskat ovat viemättä jne. Koska keskittyminen ja jaksaminen ei riitä edes ruuanlaittoon, olen syönyt sitä, mitä jääkaapista on löytynyt: kaksi porkkanaa, kaksi minitomaattia ja vähän kurkkua. Jos jotain positiivista hakee, niin ainakin paino putoaa. Toisaalta ei haittaisi ollenkaan, jos olisi yhtä herkkuhaluton olo muulloinkin, kuin vain sairaana ollessa.

Koska jostain hengitysteistäni on jo viisi päivää kuulunut omituisia ääniä (rahinaa, narinaa jne.), äitini pelkää että minulla on keuhkokuume. No, huomenna menen työterveyteen sitä selvittämään, jos vaan saan sinne ajan. Toivottavasti olo ja keskittymiskyky on vähän parempi kuin nyt, sillä autossani on vielä kesärenkaat. Minun piti vaihtaa ne viime viikolla töiden jälkeen, mutta koska keskiviikosta lähtien olen ollut kipeä, se on jäänyt.

Olipas negatiivista tekstiä ;). Positiivista kuitenkin on, että olen edelleen hengissä ja välillä on useammankin minuutin taukoja yskimisessä. Ja koirat ottavat homman hienosti kaikesta huolimatta :).

Tänään on firman pikkujoulut, joista minä olen ollut järjestämisvastuussa. Olen varannut paikat (kaksi eri paikkaa), kerännyt ruokatilaukset kaikilta etukäteen, laskenut budjetin, tehnyt ja leikannut aimo läjän drinkkilippuja jne. Nyt työkaverit sitten ovat siellä pikkujouluja viettämässä ja minä kotona.

Eilen illalla ja tänään aamulla ei enää ollut kuumetta, joten olin tänään töissä. Ei ilmeisesti olisi kannattanut, sillä päivän aikana olo paheni jälleen, ja kotiin päästyäni lämpö nousi puolen tunnin aikana yli puoli astetta. Lisäksi koko ajan yskittää, ja pahemman yskänpuuskan yllättäessä yskiminen loppuu vasta oksentamiseen. Kivaa! En sitten viitsinyt lähteä pilaamaan muiden ruokailuja yskimiselläni enkä pahentamaan omaa oloani pomppimalla baarista toiseen ja lopulta palelemalla taksijonossa. Harmittaa niin vietävästi!

Olen aivan varma, että juuri tänään olisi se unelmieni uroskin ollut liikenteessä. Tosin sen iskeminen ei ehkä olisi onnistunut, jos nenärenkaassa roikkuu kunnon räkäklimppi, ääni heittelee oktaavista toiseen yhden sanan aikana ja housut haisevat pissalta virtsanpidätyskyvyn petettyä jatkuvan yskimisen (ja nautintoaineiden nauttimisen) takia. Ehkä parempi että jätin menemättä :p. Mahdoinko jo sanoa, että harmittaa silti niin vietävästi??

Koiratkin olivat muistaneet minua työpäivän aikana, sillä oven eteen oli laskettu ylilöysät ripulit, joista puolet olivat valuneet kynnyksen väliin. Siinä oli kiva sitten siivota sitä yökkien vuorotellen hajun ja yskän takia. Kiitos tästäkin kokemuksesta! En tiedä kuka oli ollut asialla, sillä kukaan ei näytä kipeältä, kaikki söivät ruokansa eikä kenenkään vatsa pidä mitään omituista ääntä. Ehkä se oli vain myötätunnon osoitus minua kohtaan.

Minä olen lusmunnut tämän päivän kotona, kun olo oli aamulla sellainen, ettei töihinlähtö oikein inspiroinut. Ti-ke välisenä yönä en nukkunut jostain syystä oikeastaan yhtään, kuten en tiistaina päiväunillakaan, vaikka väsyttikin kovasti. Minä olen niitä ihmisiä, jotka normaalisti nukkuvat missä, milloin ja kuinka kauan vain, joten tuo nukkumattomuus on minulle hyvin, hyvin harvinaista. Lisäksi eilen ei maistunut edes suklaa, joten silloin tuli mieleen, että taidan oikeasti olla aika kipeä. Eilinen työpäivä meni jotenkin vähän usvassa, eikä keskittymiskyky riittänyt töiden tekoon ollenkaan.

Eilen illalla iski sitten hervoton päänsärky, eikä minulla tietenkään ollut mitään särkylääkkeitä, kun normaalisti en niitä tarvitse. Päänsärky oli hävinnyt yön aikana, mutta aamulla oli edelleen muuten kamala olo, yskitti ja kurkku oli kipeä. Lämpöä oli 37,4, eli ei paljoa, mutta koska minulla ei yleensä ole kuumetta, tuokin riitti saamaan olon kamalaksi. Unet maistuivat onneksi viime yönä, tosin hieman häiritsi joku ääni, joka kuului kurkustani (?) aina sisäänhengittessäni. Enpä ole ennen tuollaiseen törmännyt, että pitää tukkia yöllä korvat sen takia, etteivät omat hengitysäänet häiritse nukkumista...

Tänään oli pakko sitten herättyäni lähteä kauppaan ostamaan syötävää (minulla ei ollut kotona muuta syötävää kuin porkkanoita) ja apteekkiin ostamaan särkylääkettä. Nyt päivän aikana olo on muuttunut ihan siedettäväksi ja huomenna pitäisi taas päästä töihin. Meillä on huomisiltana firman pikkujoulut, ja koska minä olen niistä järjestämisvastuussa, niin ei oikein ole varaa (eikä kyllä haluakaan :p) jäädä niistä pois.

Pihatreeniä

Koska koirat eivät ole päässeet kunnon lenkille tänään eikä eilen, oli pakko treenata niiden kanssa pihalla että ne saivat vähän purkaa energiaansa. Bim harjoitteli kepin kiertoja ja Raivo teki kontaktikapistusta. Kiihkon kanssa keskityttiin keppeihin, Orm pääsi keppien lisäksi tekemään eteenlähetyksiä hypylle ja takaaleikkauksia. Hyvin menivät kaikki, mutta minun oloni taas hetkeksi paheni, kun kaikenlainen tekeminen saa minut yskimään keuhkot pihalle.

Vaikka pihalla onkin lunta ja kylmä, Orm on tänäänkin viihtynyt siellä koko päivän. Käyn aina välillä vilkaisemassa mitä se tekee, ja yleensä se vain istua nököttää jossakin. Joskus se järsii luita tai tulee kutsuttaessa jostain metsänsiimeksestä. Sisälle se ei kuitenkaan halua. Olkoon siis ulkona, kun kerran niin hyvin siellä viihtyy.

Eilen en ehtinyt töiden jälkeen nukkumaan päikkäreitä, joten tänään pääsin sängystä ylös vasta kahdeksalta. Käytin valoisan ajan hyväksi taas ennen töihinlähtöä ja treenasin pikkupoikien kanssa keppejä.

Laitoin kepit tasaisemmin ja isommin välein. Hieman oli epätasaiset välit aiemmin... Tänään Kiku pujotteli kuusi keppiä jo ihan itsenäisesti. Minun oli tarkoitus mennä sinne väleihin sörkkimään käsineni, mutta kun lähetin sen kepeille se meni niin vauhdikkaasti, etten ehtinyt perään käsineni :p. Hyvä niin. Orm tarvitsi vähän apuja, mutta ihan ok sekin meni. Kyllä me tammikuun puoliväliin mennessä pakostikin osataan pujotella senkin kanssa. Vielä on reilu kuukausi aikaa treenata ennen kuin pitäisi se ilmoittaa kisoihin... Kikun ilmoitan tänään Turkuun Itsenäisyyspäiväksi kisaamaan. Onpahan ainakin pakko treenata.